Piki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä meidän uusi perheenjäsen Piki. Pikin toin töistä viikkoa ennen joulua, hän on oleskellut monta vuotta työpaikkani kylmässä varastossa, jossa häntä on syötetty ja rapsutettu silloin kun on ehditty. Piki oli aluksi tosi arka, ei päästänyt ihmisiä lähelle, mutta kuluneen vuoden aikana on kesyyntynyt tosi paljon, antoi jopa ottaa syliin.

 

Kovia pakkasia oli luvattu jouluksi, joten työpaikalla alettiin puhua että kissa pitäisi viedä johonki löytöeläinpaikkaan. Olin jo jonku aikaa miettinyt sen ottamista, mutta ajattelin että tuskin se sopeutuu olemaan sisällä ja että onhan se vähän arvaamaton katti. Annoin sitten periksi ja mieskin oli sitä mieltä että tuo se vaan meille, katotaan miten sopeutuu, jos ei, niin viedään se johonkin löytöeläinkotiin. Pikillä oli monta kutsumanimeä töissä, Pekka (varastomiehen mukaan), PP, KattiMatti, Matti... Annoimme sille siis nimeksi Piki, koska on musta väriltään ja nimi sopii muutenkin paremmin tyttökissalle kuin Pekka, vaikka hyvä nimi on sekin :)

 

Piki on varmaankin ollut jonku kissa joskus, koska hän sopeutui meille tosi nopeasti. Ekana iltana jo lötkötteli isännän vieressä sohvalla, kehräsi ja syliinkin tuli. Kissa jopa nukkui sängyssämme ekana yönä :D  Jännättiin vähän että käykö hän hiekkalaatikolla vai jossakin muualla, mutta aamuyöllä oli helpottavaa kuulla kun hän peitteli hiekkalaatikolla, eli sisäsiisti kissa on :D Vielä ei olla päästetty kissaa ulos, ettei vaan karkaa meiltä. Eiköhän sitä kohta voi ruveta päästään ulos, luulisi sen jo tietävän missä koti on, täällä kun saa herkkuruokaa ja lämpöä riittää.